Tenterfieldinterrieri (Tenterfield Terrier)
Tenterfieldinterrieri (Tenterfield Terrier) on australialainen koirarotu. Se ei ole FCI:n hyväksymä, mutta sekä Australian kennelliitto ANKC että Uuden-Seelannin kennelliitto NZKC ovat sen tunnustaneet. Suomen kennelliitto hyväksyi sen 13.12.2012, ja vuoden 2013 alusta se on saanut osallistua koiranäyttelyihin Suomessa.
Vuoden 2019 alussa Suomessa rekisteröintiin ensimmäiset kolme tuontikoiraa, joista kaikki tulivat rodun kotimaasta Australiasta. Vuoden 2020 alkuun mennessä Suomessa on rekisteröitynä kahdeksan tuontikoiraa, jotka kaikki ovat tuotu Australiasta.
Tenterfieldinterrierillä on neliömäinen, kiinteä runko eikä sen rakenteessa saa olla liioiteltuja piirteitä. Tämän vuoksi sillä ei tule olla samanlaista pitkänomaista päätä kuin kettuterrierillä. Sen pää on pikemminkin kiilanmuotoinen, takaraivon ja otsapenkereen välisen etäisyyden ollessa yhtä pitkä kuin otsapenkereen ja kuononkärjen välinen etäisyys. Tämän vuoksi sen pää on terrierille epätyypillinen. Rodun ainutlaatuinen ominaisuus on luonnontöpö häntä, joka voi kuitenkin olla minkä pituinen tahansa. Tenterfieldinterrierillä voi myös olla puolipystyt, pystyt tai typistetyt korvat (Suomessa on typistäminen kielletty). Hyväksytyt värit ovat maksanruskea-valkoinen, musta-valkoinen, kolmivärinen maksanruskea-parkinruskea-valkoinen ja kolmivärinen musta-parkinruskea-valkoinen. Sallittu säkäkorkeus vaihtelee 25,5-30,5 cm välillä, josta ihannekorkeus on 28 cm.
Pienestä koostaan huolimatta rotu on ystävällinen, seurallinen ja sopeutuva. Se on älykäs ja tyypillisen terrierimäiseen tapaan rohkea ja utelias.
Tenterfieldinterrierin esi-isät saapuivat manterelle ensimmäisten valkoisten uudisasukkaiden mukana, jotka saapuivat Etelä-Englannin Portsmouthista. Näitä pieniä, lähes kokonaan valkoisia koiria käytettiin tuhoeläinten hävittämiseen ja ne sietivät hyvin uuden kotimaansa karuihin sääolosuhteisiin. 1800-luvun lopulla tuhoeläinten tappamiseen ja perhekoirana käytetty koiratyyppi joka tunnettiin nimellä little foxie tai kääpiökettuterrieri oli levittäytynyt laajoille alueille Australian maaseudulle. 1920-luvulla sitä käytettiin sisusteena kaupunkiasunnoissa.
Nimen Tenterfield luullaan toisinaan johtuvan siitä että rotu olisi kotoisin Tenterfieldistä Uudesta Etelä-Walesista. Tosiasiassa Tenterfield on vain yksi Australian monista kaupungeista ja kylistä joissa tämäntyyppisiä pieniä koiria tiedettiin olevan. Tenterfieldin kaupungilla on tärkeä rooli Australian historiassa, ja sen satulakaupan tunnetuin omistaja oli mies nimeltä George Woolnough, jonka hänen lapsenlapsensa, viihdetaiteilija Peter Allen ikuisti Tenterfieldin satulaseppänä. Herra Woolnough omisti useita pieniä koiria; näistä koirista ei kuitenkaan ole valokuvia saatavissa.
Nimen tenterfieldinterrieri esitti televisiossa 1990-luvulla puutarhuri Don Burke, minkä jälkeen Etelä-Australian Kääpiökettuterrieri-klubi otti sen käyttöönsä.
Nykyisin rotu on vahva, sitkeä, aktiivinen ja ketterä, ja sen sileä, lyhyt karvapeite tekee siitä helppohoitoisen perhekoiran.
Vuonna 1991 ryhmä Etelä-Australista kotoisin olevia harrastajia perusti Etelä-Australian Kääpiökettuterrieri-klubin erotuksena Australian Kääpiökettuterrieri-klubista, joka oli ollut jo jonkin aikaa toiminnassa. Vuonna 1992 he tapasivat muista osavaltioista kotoisin olevia omistajia keskustellakseen rotujärjestöjen tulevaisuudesta. Kävi ilmi, että oli suuria eroavaisuuksia kääpiökettuterrierin toivotun rotutyypin suhteen. Lisäksi nimi kääpiökettuterrieri koettiin haasteellisena, koska ANKC oli sen vuoksi vähällä olla antamatta rodulle virallista hyväksyntää. Vuonna 1993 joukko harrastajia Etelä-Australiasta ja muista osavaltioista perustivat Australian Tenterfieldinterrieri-klubin. Vuonna 2002 ANKC hyväksyi tenterfieldinterrierin ja sijoitti sen ryhmään 2 eli terriereihin. ANKC:n luokitus poikkeaa hieman FCI:n vastaavasta, jossa terrierit ovat ryhmässä 3.
Tenterfieldinterrierin rotumääritelmä eroaa alkuperäisestä kääpiökettuterrierin rotumääritelmästä, ja vaikka nämä kaksi rotua joskus sekoitetaan keskenään, ne ovat kehittyneet eri suuntiin ja ovat nykyisin kaksi erillistä rotua.
Karvapeite vaatii vain vähän harjausta. Vaikka rotu voi elää terveenä 20-vuotiaaksi asti, keskimääräinen elinikä on 12-14 vuotta.
Vuoden 2019 alussa Suomessa rekisteröintiin ensimmäiset kolme tuontikoiraa, joista kaikki tulivat rodun kotimaasta Australiasta. Vuoden 2020 alkuun mennessä Suomessa on rekisteröitynä kahdeksan tuontikoiraa, jotka kaikki ovat tuotu Australiasta.
Tenterfieldinterrierillä on neliömäinen, kiinteä runko eikä sen rakenteessa saa olla liioiteltuja piirteitä. Tämän vuoksi sillä ei tule olla samanlaista pitkänomaista päätä kuin kettuterrierillä. Sen pää on pikemminkin kiilanmuotoinen, takaraivon ja otsapenkereen välisen etäisyyden ollessa yhtä pitkä kuin otsapenkereen ja kuononkärjen välinen etäisyys. Tämän vuoksi sen pää on terrierille epätyypillinen. Rodun ainutlaatuinen ominaisuus on luonnontöpö häntä, joka voi kuitenkin olla minkä pituinen tahansa. Tenterfieldinterrierillä voi myös olla puolipystyt, pystyt tai typistetyt korvat (Suomessa on typistäminen kielletty). Hyväksytyt värit ovat maksanruskea-valkoinen, musta-valkoinen, kolmivärinen maksanruskea-parkinruskea-valkoinen ja kolmivärinen musta-parkinruskea-valkoinen. Sallittu säkäkorkeus vaihtelee 25,5-30,5 cm välillä, josta ihannekorkeus on 28 cm.
Pienestä koostaan huolimatta rotu on ystävällinen, seurallinen ja sopeutuva. Se on älykäs ja tyypillisen terrierimäiseen tapaan rohkea ja utelias.
Tenterfieldinterrierin esi-isät saapuivat manterelle ensimmäisten valkoisten uudisasukkaiden mukana, jotka saapuivat Etelä-Englannin Portsmouthista. Näitä pieniä, lähes kokonaan valkoisia koiria käytettiin tuhoeläinten hävittämiseen ja ne sietivät hyvin uuden kotimaansa karuihin sääolosuhteisiin. 1800-luvun lopulla tuhoeläinten tappamiseen ja perhekoirana käytetty koiratyyppi joka tunnettiin nimellä little foxie tai kääpiökettuterrieri oli levittäytynyt laajoille alueille Australian maaseudulle. 1920-luvulla sitä käytettiin sisusteena kaupunkiasunnoissa.
Nimen Tenterfield luullaan toisinaan johtuvan siitä että rotu olisi kotoisin Tenterfieldistä Uudesta Etelä-Walesista. Tosiasiassa Tenterfield on vain yksi Australian monista kaupungeista ja kylistä joissa tämäntyyppisiä pieniä koiria tiedettiin olevan. Tenterfieldin kaupungilla on tärkeä rooli Australian historiassa, ja sen satulakaupan tunnetuin omistaja oli mies nimeltä George Woolnough, jonka hänen lapsenlapsensa, viihdetaiteilija Peter Allen ikuisti Tenterfieldin satulaseppänä. Herra Woolnough omisti useita pieniä koiria; näistä koirista ei kuitenkaan ole valokuvia saatavissa.
Nimen tenterfieldinterrieri esitti televisiossa 1990-luvulla puutarhuri Don Burke, minkä jälkeen Etelä-Australian Kääpiökettuterrieri-klubi otti sen käyttöönsä.
Nykyisin rotu on vahva, sitkeä, aktiivinen ja ketterä, ja sen sileä, lyhyt karvapeite tekee siitä helppohoitoisen perhekoiran.
Vuonna 1991 ryhmä Etelä-Australista kotoisin olevia harrastajia perusti Etelä-Australian Kääpiökettuterrieri-klubin erotuksena Australian Kääpiökettuterrieri-klubista, joka oli ollut jo jonkin aikaa toiminnassa. Vuonna 1992 he tapasivat muista osavaltioista kotoisin olevia omistajia keskustellakseen rotujärjestöjen tulevaisuudesta. Kävi ilmi, että oli suuria eroavaisuuksia kääpiökettuterrierin toivotun rotutyypin suhteen. Lisäksi nimi kääpiökettuterrieri koettiin haasteellisena, koska ANKC oli sen vuoksi vähällä olla antamatta rodulle virallista hyväksyntää. Vuonna 1993 joukko harrastajia Etelä-Australiasta ja muista osavaltioista perustivat Australian Tenterfieldinterrieri-klubin. Vuonna 2002 ANKC hyväksyi tenterfieldinterrierin ja sijoitti sen ryhmään 2 eli terriereihin. ANKC:n luokitus poikkeaa hieman FCI:n vastaavasta, jossa terrierit ovat ryhmässä 3.
Tenterfieldinterrierin rotumääritelmä eroaa alkuperäisestä kääpiökettuterrierin rotumääritelmästä, ja vaikka nämä kaksi rotua joskus sekoitetaan keskenään, ne ovat kehittyneet eri suuntiin ja ovat nykyisin kaksi erillistä rotua.
Karvapeite vaatii vain vähän harjausta. Vaikka rotu voi elää terveenä 20-vuotiaaksi asti, keskimääräinen elinikä on 12-14 vuotta.
|
|