Maaliskuu 2024 Bea Mummukka on poissa.

Maaliskuu toi mukanaan uutiset Trillen (Bonwild Black Magic Woman) upeasta menestyksestä Suomen näyttelyistä! Trillukka on tällä hetkellä Kennelliiton Vuoden Näyttelykoirakisan 1. sijalla! Aivan hiukeeta. Ja myös historiallista, ensimmäinen kerta kun englanninkääpiöterrieri on menestynyt näin hienosti! Rillukka on ollut reissussa nyt lokakuusta lähtien Sarin kanssa ja pikkusen alkaa taskurakettia olla jo ikäväkin, mutta seuraavassa näyttelyssä me taas nähdään! <3

Maaliskuun loppu toi mukanaan mummukan poismenon. Ennen pääsiäistä oli tehtävä päätös siitä, että viimeinen matka on tehtävä. Bea oli muuten kyllä ihan pirteä silloin kun oli hereillä, jaksoi pomppia iloisesti ja höseltää ja kommentoida asioita omaan tuttuun tapaansa, mutta suuren osan päivästä kuitenkin jo nukkui peittojen alla. Muisti oli alkanut mennä ja pissaaminen ja juominen oli alkanut olla jo iso ongelma.  Vettä saattoi kulua 2 litraa päivässä ja pissalammikot oli sitten myös sen suuruiset. Pidätyskyky oli muutaman tunnin mittainen, joten työpäivän jälkeen ja yön jäljiltä lammikoita oli useita. Diabeteshan siellä sitten olikin ja koska itsellä päivät venyvät kuitenkin työmatkoineen pitkiksikin ja mies tekee usean päivän, jopa viikkojen työvuoroputkia, niin säännöllistä päivärytmiä ei pistoshoitoisen diabeteksen hoitoon saada mitenkään soviteltua, joten mummon oli aika päästä vaivoistaan. Sydämessä on ollut sivuääni jo useamman vuoden ja nyt uutena löydöksenä on keuhkoissa rohinaa. 

Hieman yllätti, miten hiljaista meillä on ollut sen jälkeen kun mummukka lähti. 
Ei ole kukaan ilmoittanut klo 20 iltaruoka-aikaa (mummukka oli kellontarkka siitä, että iltaruoka piti olla kupissa klo 20.00, ellei ollut, niin haukunta herätti kyllä kaikki toimimaan). Myöskään asioihin ei kommentoida yhtä intensiivisesti. Vieraita ei toivoteta samalla tavalla tervetulleeksi. Aamulla kukaan ei ole herättämässä klo 8.30 viimeistään, että "nyt olis kyllä jo viimeistään aika nousta ylös, mulla on oikeesti NÄLKÄ!" vaan kaikki muut koirat nukkuu ihan tyytyväisenä. Siis meillä on hiljaista kun hautaustoimistossa. Täällä on ihan oikeesti luonnottoman hiljasta. Ja mikä oudointa: voi laittaa matot lattialle ja kävellä sukkasillaan (ei tarvi olla crocksit jalassa) kun ei tarvi pissalammikoista välittää. 

​Kuvassa Bea Mummukka vielä nuorena ja vetreänä Minna V:n ikuistamana. Auringon paisteesta nauttien.